Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SS 1000  4.8.2007 ”Lähtisköhän vai ei”

ALUSSA OLI AJATUS
Ajatus Rautaperseajosta tuli päähäni alkukesästä 2007,aluksi vain pälkähdyksenä, jota en ottanut vakavasti,
mutta kerta kerran jälkeen aihe palasi mieleen,ja vahvistui. Viikko ennen ajoa oli pahin, suunnittelin reittiä,ja
kumminkin olin hieman epäileväinen lähdön suhteen. Lopulta päätin ”ETTÄ NYT MÄ KYLLÄ MENEN ENKÄ MEINAA”

VALMENTAUTUMINEN
Paljon olin lukenut tarinoita ajoista. Ensimmäinen juttu jonka luin, oli Hamusen Mikon kirjoittama hieno ja opettava kuvaus heidän ajostaan vuonna -99. Omaa tuntumaa hommaan sain pyöräreissulta,jonka teimme kaverini kanssa Suomussalmelle heinäkuun -07 alussa. Sen viikonlopun saldona oli vajaat 2000km, vajaassa 2:ssa vuorokaudessa, jona aikana nukuttiin vajaat 2 tuntia. Muu aika oltiin tien päällä,pidettiin sadetta,tai katseltiin nähtävyyksiä.Havaitsin että ss 1000:n fyysinen puoli ei pitäisi olla mikään pulma. Dokumentointiin ja reittisuunnitteluun liittyvät kömmähdykset ovatkin sitten eri juttu, niitä pelkäsin tehneeni aina siihen saakka, kunnes ajoni hyväksyttiin.

REITIN SUUNNITTELU


Suorituksen ajankohdaksi muodostui viikonloppu,jolloin Keski-Suomessa ajettiin Neste-Rallia, Kouvolassa oli Kuninkuusravit,ja Lappeenrannassa Kalevan Kisat. Vasta pari päivää ennen lähtöä tämän seikan täysi merkitys selvisi minulle,reitti oli jo silloin suunniteltu. Kouvola ja Lappeenranta osuivat reitille,mutta Jyväskylä ympäristöineen onneksi ei. Tuumasin että kunhan ohitan nuo "kriisipaikkakunnat" tarpeeksi aikaisin aamulla,eivät ravikansa,eivätkä yleisurheilijat pääse ruuhkillaan sotkemaan aikatauluani. Rallin ystävistä ei olisi kiusaa,niin luulin vielä silloin.




AJOKALUSTO
Olen tuumannut,että kahta en vaihda: Nykyistä pyörääni,ja…
Honda V65 Magna on ollut pyöräihanteeni mopoikäisestä saakka, ja nyt kun sellaisen viimein omistan, onkin se
jo 21 vuotias klassikko. Matkantekoa helpottamassa ovat pieni pleksi tuulta halkaisemaan,lepuutustapit,sekä Vista-Cruise,kaasukahvan lukitusvipu. Kyllä näillä eväillä pitäisi pärjätä.

MATKAAN
Matkaan siis lauantaiaamuna ABC-Piihovilta, Salosta klo 05.13. Adrenaliini oli veressäni huippuarvoissaan siinä tankatessani, ja eikös vaan, saapui mittarille eräs puolituttu kaveri, joka alkoi siinä viritellä mp-keskustelua, "itsellänikin on Bemari..jne jne". Juttua olisi riittänyt, mutta en halunnut alkaa siinä selittelemään mihin olin ryhtymässä,vaan yritin selviytyä matkaan, pitäen ajatukset tiukasti tulevassa tehtävässä. Hiukan kuitenkin "häiriinnyin", ja alkukilometrit menivätkin miettiessä sitä että muistinko kaiken mitä piti.



TUULOS-LAHTI-KOUVOLA-UTTI
Ensimmäinen tankkaus,ja reitin kulmapiste oli Tuuloksessa,sieltä kuitti,ja kuppi kahvia,ja takaisin ladulle. Aamusumun leijuessa vielä Lammin tanhuvilla,pyyhälsin kohti Lahtea. Liikenne oli vielä melko hiljaista.
Vasta Lahden ohitettuani alkoi olla vilkkaampaa,mutta ilman suurempia pulmia matka joutui, ja huomasin pian olevani jo Utissa.

LAPPEENRANTA-SIMPELE-JOENSUU
Utista aina Joensuuhun asti matka kulki jotenkin ”tökkimällä”. Vaikka
tie oli hyvää,niin homma ei tuntunut sujuvan. Tupakkataukoja tuli pidettyä,ja Simpeleellä söin paikallisella Nesteellä lihapiirakan,johon oli saatu mahtumaan ennätysmäärä HK:n Sinistä sisälle. Tiuhasta taukoilusta tuli
semmoinen ”eihän tässä mihinkään keritä”-tunne, ja kellokin tuntui käyvän turhan nopeasti. Hieman ennen Joensuuta levähdysalueella piti vähentää vaatteita,alkoi olla tuskallisen lämmin. Meno ei kerta kaikkiaan
maistunut.Liikennekin oli jo kohtuullisen vilkasta.

KONTIOLAHTI-NURMES-KUHMO
Kontiolahdella tankattuani päätin pitää hieman paremman tauon. Varjoisalla terassilla rauhassa nautitulla
vissyvedellä ja suklaalla oli ihmeitä tekevä vaikutus. Lähdettyäni kohti Kuhmoa, taistelumieli palautui
ja aivan kuin taikasauvan heilautuksesta oli tiekin tyhjentynyt enimmistä kulkijoista. Turhia taukoilematta ja tupakanhimoa vastaan taistellen saavuin Kuhmoon, joka oli kulmapiste ja lähes puoliväli. Kello oli tasan 15.
Alkoi tuntua paremmalta.

KAJAANI-NIVALA-KALAJOKI
Välillä Kuhmo-Kalajoki ei oikeastaan tapahtunut mitään negatiivista. Matka taittui ripeästi,liikenne oli hiljaista, sää mainio. Kuhmossa syöty taksipurilainen ja kokis antoivat voimia. Tällä pätkällä myös opettelin ”voimistelemaan” ajaessa. Ajettu taival alkoi jo hieman tuntua ahterissa. Väsymystä en kuitenkaan tuntenut,oli
tunne että olin päässyt ”niskan päälle”, olihan puoliväli jo takana. Kalajoella pidinkin taas kunnon paussin.

KOKKOLA-VAASA-KURIKKA
Aina Kokkolasta eteenpäin ajaessani oli johtavana ajatuksena ehtiä mahdollisimman pitkälle,ennen pimeän
tuloa.Aurinko laski ja varjot pitenivät. Ilma viileni ja vaatteita piti lisätä lähellä Vaasaa, aikaakin hukkasin,kun en heti löytänyt oikeaan suuntaan ulos Vaasasta. Lopulta kuitenkin Kurikassa n. klo
22.30 oli jo sen verran hämärää,että aurinkolasit sai laittaa taskuun.


JALASJÄRVI-PARKANO-VAMMALA
Pimeäosuus Jalasjärveltä aina perille asti oli luonnollisesti hidas ja raskas. Hirvieläinten pelossa en uskaltanut
pitää vauhtia kuin siinä 80-90 km/h. Alituinen tähyäminen tienpenkkoihin oli kuluttavaa ja Parkanoon tauolle pääsy tuntui kestävän ikuisuuden.  Tauon jälkeen lähdin kohti Vammalaa.ja nyt oli vuorossa rallikansan vastaisku. Vastaantulevaa liikennettä oli vuorokaudenaikaan nähden todella runsaasti. Luullakseni rallia katselemasta palaavia kansalaisia. Kypärän visiirin kautta vastaantulevien autojen valot häikäisivät rankasti,ja vauhtia piti tietysti pudottaa. Vammalaan kuitenkin pääsin,kellon ollessa 01.10

AURA-TURKU-SALO
Vammalan jälkeen loppuosuus menikin sitten jo mukavemmin, peltoaukeilla oli parempi näkyvyys eivätkä metsät
enää varjostaneet. Aurassa taukoillessani mietin kilometrien riittävyyttä,ja päätin ajaa varmistuslenkin Turun
kautta. Raision Myllyn autiolta ja yksinäiseltä kylmäasemalta lirautin pari litraa bensaa tankkiin kuitin saadakseni.
Valaistua ohikulkutietä ja riista-aidattua moottoritietä olikin sitten turvallista huristella loput kilometrit Salon Piihoville lopputankkaukseen. Lopetusaika oli 03.34 Homma oli puikoissa,ja kotipeti odotti 2 km:n päässä.
Unta ei tarvinnut jostain syystä kauaa odotella.

LOPUKSI
Täytyy sanoa että hieno kokemus tämmöinen ajo on,jos tekniikka ja olosuhteet niin sallivat. Sisältää sopivasti haastetta ja ajamisen nautintoa,joka kerrankin ei lopu liian pian. Hieman itsekkäästi voisi sanoa, että siinä on 24 tuntia aikaa elää täysin itselleen.


Haato

Honda V65 Magna vm. -86