Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK




                                             KUUMA KAUPUNKIKIERROS


                                                
                                                BB1500 Finland   3-4. 7.2010





AJON PERUSTEET

On sitä joskus oltu kaupungissakin. Niinpä päätin ottaa haasteen vastaan, ja kiertää 36:ssa tunnissa nuo 19 maakuntapääkaupunkia, vaikken erityisesti kaupunkiajoa rakastakaan. Matkaa tulisi reilusti tuo vaadittava 1500 mailia, lisäksi koska päätin aloittaa ajon Salosta, hankaloitin omaa taakkaani korskean tietoisesti vielä hieman. No, se päätös kyllä sitten nahoissa tunnettiin...


OSALLISTUJAT

Tarkoitus oli jälleen kaverini Jussin kanssa suorittaa tämä ajo, mutta tekniikka petti uudemman kerran, ja jouduin harmikseni lähtemään yksin matkaan. Seuraavalla kerralla on jo pakko kaverinkin onnistua.
Itselläni oli tähän ajoon vaihtunut uusi kalusto. 10 vuotta vanha Honda XL 1000 Varadero korvasi tällä kertaa uskollisen ja hyvin palvelleen 1100 Magnani. Odotin jännityksellä olisiko kukaties leikintekoa ajaa matka katteen ja korkeahkon pleksin suojissa  ;)


 

REITTI

Reitti oli suunniteltu ajettavaksi myötäpäivään ja aloitusaika Salosta klo 10.Kaikista kaupungeista vaaditaan käynnin todistamiseksi kuitti. Ensimmäinen kaupunki olisi Turku.
En oikein ollut tyytyväinen aloitusaikaan, lähtisin parhaaseen lauantailiikenteeseen, ja kauppakaaokseen etelän kaupunkeihin. Illaksi pääsisin keski-suomeen, mutta silloin olisi liikenne jo muutenkin hiljentynyt. Mutta takana oli rankka työviikko, ja halusin unta ja voimia varastoon mahdollisimman paljon. Siksi oli pakko hylätä tavaksi tulleen aikaisen lähdön etu, hiljainen liikenne.

ALOITUS

Kaikki tähänastiset rautaperseajoni olen aloittanut Salon ABC-Piihovilta, ja niin oli tarkoitus tehdä nytkin. Saapuessani asemalle n. 10 minuuttia ennen määräaikaa oli mittarikentällä jokin häiriö, eikä bensaa saanut, joten ei muuta kuin suunnitelma B käyttöön, ja aloitus Halikon ABC: lta.
Alotuksen jälkeen siirtyessäni moottoritielle, teki mieli potkia itseäni persuuksiin, olin unohtanut "uuden" Halikon shell-aseman aivan moottoritien kainalossa. Siitä olisi ollut yhtä kätevä loikata suoraan moottoritielle, joten ensimmäiset 5 minuuttia oli hukattu.

TURKU

Naapurikaupungin kuittipaikaksi olin valinnut tutun Orikedon shellin, eikä siinä sen ihmeempiä tumpulointeja ollutkaan. Kismetti naamaan, vissyä perään, ja eikun paanalle takaisin. Kuuma päivä oli tulossa, sen saattoi jo huomata. Onneksi en ollut ehtinyt asentaa vielä lämpömittaria, joten en tiennyt kuinka kuuma oli, tieto lisää tuskaa, eiks je?

PORI

Tankkaus Porissa oli tarkoitus tehdä "jossain siinä keskustan shellillä, missä viime vuonna kerran kävin, kyllä se löytyy, joopajoo."
Niinhän siinä kävi että ajoin helpoimman vaihtoehdon, neste-Tiilimäen ohi, tähyillessäni sitä "tuttua" risteystä sinne riivatun shellille. 5 kilometriä myöhemmin Tampereentien rampissa oli pakko kääntyä takaisin ja painella kiltisti sinne nesteelle. Selvennykseksi siis mainittakoon, että en ole juurikaan Porissa poikkeillut, ja näin siis hukattiin 10 minuuttia.

TAMPERE

Porin toheloinnit mieltä kirvellen taivalsin Tamperetta kohti, ja TÄLLÄ KERTAA en mokaisi. Lahdesjärven aakkoskahvila sentään löytyi helposti, ja kahvi maistui. Ilman harmeja ei selvitty täälläkään, kassan kello heitti toista tuntia. Alkoi jäytämään moinen pienten vastoinkäymisten sarja.

HÄMEENLINNA

Moottoritie Tampereelta Hämeenlinnaan oli kuuma, niinkuin Miljoonan Pelle aikoinaan kähisi. Eipä aikaakaan, niin löysin itseni tuttuakin tutummalta Idänpään nesteeltä järsimästä nakkisämpylää. Tälle asemalle oli ajokaverin siirtymämatka Saloon  tänään aamulla katkennut.
Kassan kello heitti taas, ja kasööri katsoi minua kuin pullosta tullutta, kun pyysin korjaamaan kellonajan kuittiin. Olisi ollut mielenkiintoista lukea miehen ajatukset.
Tulin myöskin huomaamaan taas kerran, kuinka helposti minulle käy niin, että edessäni kassajonossa on pari puolijuopunutta kaljanostajaa, ja muuta jonninjoutavaa lottoajaa. Tilanne on normaalioloissa jotenkin hallittavissa, mutta rautaperseajossa sitä on vaikea kestää, repeämättä ajopuvusta ulos.

LAHTI

10-tie Hämeenlinnasta Tuulokseen on 80:n rajoitusta koko matkan ja melko tukkoinen pätkä aika ajoin. Minua rassasivat kaikki pikku vastoinkäymiset joita tuntui sattuneen koko ajan.
Toinen asia oli jonkinlainen harha: olin ajanut tuntikausia, enkä ollut vielä Lammia pidemmällä. Paikassa johon normaalisti surautan kotoa vajaassa parissa tunnissa, kaveria moikkaamaan.
Pääsin kuitenkin Kariston shell-kylmäasemalle Lahteen, josta alkava osuus ei olisi enää niin jokapäiväisen tuttua kuin Tre-Hml-Lahti alue, jossa on   "nuorna miesnä " tullut suhailtua, ah niin paljon.


JYVÄSKYLÄ

Lahdesta päijänteen itäpuolta taivalsin kohti Jyväskylää. Mieleen muistui pari kuukautta aiemmin ajettu 1600K, jossa öisessä ukonilmassa ja sateessa ajoin tätä väliä toisinpäin.

Minusta on suuri vääryys että vanha kunnon Nelostie, nykyinen E75 siirrettiin väärälle puolelle päijännettä. Sehän on kuin joku kyläpolku, varsinkin ylhäältä Jkl-maalaiskunnan paikkeilta. Ainoa "oikea" Nelostie kulkee mielestäni aina Lahdesta Padasjoen, Kuhmoisten, ja Jämsän kautta.
Mainitsinko muuten jo, että olen Padasjoelta syntyisin? ;)

SEINÄJOKI

Jyväskylän keskustassa suoritetun tankkauksen, ja pakollisten harhakiemuroiden jälkeen oli edessä lähes 200:n kilometrin osuus, osin tuttuja mutta myös tuntemattomia teitä pitkin.
Aurinko paistoi melko pahasti vastaan, muuten hauska pätkä. Metsäinen keski-suomi alkoi pikkuhiljaa muuttua lakeudeksi Seinäjokea lähestyessäni. Täällä ei tarvinnut vielä tankata, vaan hörppäsin kupillisen sumppia, ja heitin perälaukusta pari "dompparia" (domino-keksiä) perään.

VAASA

Pasi Kauniston "Lakeuden kutsu" päässäni soiden huristelin tasaisia maisemia kohti Vaasaa. Pohjanmaa on Lapin lisäksi maakunta jossa mielestäni liikenne sujuu, ja matka joutuu. Tankkasin moottoritien varrella ABC-llä jonka olin etukäteen varmistanut kuuluvan Vaasaan.
Päätin käyttää oljenkorren, ja näpyttelin mukanani olevaan navigaattoriin semmoiset madonluvut, että pääsisin mahdollisimman suoraan Kokkolaan. Ihme tapahtui, ja katso, seurasin navin ohjeita, läpi Vanhan Vaasan, ja hups; olin tutulla Mustasaaren nesteellä Råstområdetissa, josta käännyin 8-tielle niin että heilahti. Mikä seikkailu ;)

KOKKOLA

8-tie Vaasan ja Oulun välillä on kuin hanhen paska. Toisesta päästä musta, ja toisesta valkoinen, ja juuri yhtä mielenkiintoinen. Mutta mikäs auttoi, määräänsä ei muutella voi. Kokkolaan piti päästä, niin että hanaa vain.
Liikenne oli jo hiljentynyt, rauhassa sain ajella, hieman liikaakin. Alkoi väsyttää, joten otin pikku tirsat katetulla linja-autopysäkillä. Eihän siinä unta saa, mutta voi hetkisen pitää silmiä kiinni, sekin auttaa.
Kokkolan ABC:llä söin sitten koko reissun ainoan lämpimän ruoan; Hesburgerin hampurilaisaterian. Kypärän visiiristä olisi saanut lisää liharuokaa, mutta tyydyin pesemään sen. Yö oli tulossa.

OULU

Ravakka lähtökiihdytys Kokkolasta kohti Oulua sai vastaantulevan poliisimaijan vilauttamaan kaukovalojaan, joten katsoin parhaaksi palata päiväjärjestykseen. "Ei matkan mittavuus, vaan vauhti turman tuo", lauleskeli Rautavaarakin, trubaduuri vailla vertaa.
Normaali matkanopeus toi minut Laanilan nesteelle Ouluun varttia yli 2 yöllä, hiljaista oli, ja hämärää.

ROVANIEMI

Raikas tuuli puhalteli perämereltä virkistävästi Oulun -Kemin välillä ajellessani Rovaniemeä kohti. Eivät näy Kemin tietyöt vieläkään valmistuneen, aika koukkuja joutui tekemään. Toivottavasti ensi kesänä jo olisi valmista.
Keminmaalla sitten vaihtui ajosuunta, ja sain aihetta harmitteluun. Puiden takaa  yhä korkeutta ottava aurinko alkaisi tuota pikaa häikäistä päin naamaa, joten aurinkolasit piti kaivaa taas esille.
Nyt oli myös perämeren raikas tuuli muuttunut aikamoiseksi aamuyön koleudeksi ja usvaakin näkyi siellä täällä. Laiskuuttani en jaksanut kaivaa lisää vaatetta, "eihän tässä Roihin ole kuin vajaa sata" Niinpä neste-reissumiehessä aamuviiden jälkeen tankatessani pyrki hieman kohmettunut käsi tärisemään.
Lämmin kahvi tuli tarpeeseen, vaatteita en lisännyt, aurinko tuntui koko ajan lämpimämmältä, kohta joutuisi kuitenkin taas riisumaan.



 


KAJAANI

Halki korpimetsien ja suurten suoalueiden pääsee Rovaniemeltä Ranuan, Pudasjärven ja Puolangan kautta Kajaaniin. Viihtyisä pätkä, jos ei itikoita lasketa.
Jossakin Ranuan alapuolella koetin hieman olla vatupassissa tienvarren lepokopperossa, mutta aika pian ötökät minut löysivät. Oli jatkettava matkaa, vaikka olo olikin vähän pörröinen.
Onneksi Pudasjärven Korentokankaalla pääsin kahville, ja virkistäydyin kaikin tavoin. Tästä olisi vielä noin 170 kilometriä Kajaaniin, ja suunnittelemalleni kunnon tauolle.

Lähestyessäni kaupunkia koin jännittäviä hetkiä, olin tankannut viimeksi Roissa, ja bensavalo paloi. Ajoin riskillä suunnitellulle asemalle, ja totesin että 4 litraa oli vielä jäljellä. Huh.

TAUOLLA

Olin varannut huoneen Kajaaninportista ajatuksena hieman urvahtaa. Lähdöstäni tulisi 40 minuutin päästä 24 tuntia täyteen, paljon ei olisi aikaa, mutta päätin ottaa tunnin uniaikaa seuraavan ajovuorokauden puolelta.
Jos ajo sujuisi, tämän ei pitäisi olla mikään ongelma. Siispä käväisin kaivatussa suihkussa, ja soitin kotiin, ja hetkeksi peiton alle. Jonkinlaisessa horroksessa se tunti siinä meni. Uusi suihku, ja ajokamat taas niskaan. Kello oli 11, ja tämäkin päivä tulisi näemmä olemaan kuuma.

KUOPIO

Puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt oli olotila kun lähdin tauolta kohti Kuopiota.   Varaderon katteet suojaavat varsin hyvin ajoviimalta,ja matkanteko oli lämmintä, mutta "takki auki" en tykännyt ajaa, koska saan sellaisesta varsin helposti niskavaivoja pariksi viikoksi.
5-tie aukeni edessäni, jos ei nyt voi sanoa kutsuvana, mutta aukenipahan kumminkin. Matka taittui, ja kohtapa hörpin kokista Sorsasalon nesteellä. Kello näytti 12.50

JOENSUU

Tie 17 Tuusniemen ja Outokummun kautta Joensuuta kohti olikin uusi virkistävä tuttavuus, ja nautin matkasta aina 23-tien risteykseen asti. Sitten alkoikin tuntua siltä että Joensuu ei tulekaan. Ihmettelin yhä kasvavaa vastaantulevien asuntovaunujen määrää, ja kohta selvisikin, että Ylämyllyllä oli ollut jotkut suviseurat, ja nyt tuo vankkurileiri oli purkautumassa.
Saavuin viimein ABC-Marjalaan, valmiiksi huonotuulisena. Kuin pisteeksi I:n päälle oli tankkausautomaatilla tolkuton jono, ja aurinko porotti kuin viimeistä päivää. Edelläni jonossa tankannut "tuuninkitero" ei onnekseen tänäkään päivänä tiedä millaisin ajatuksin seurasin hänen velttoa liikehdintäänsä tankkauspaikalla.
Lopulta sain itsekin tankattua, ja matka pääsi jatkumaan, kohti Varkautta tuttua 23-tietä. Puolet Joensuun ihmisistä näkyi tulleen uimaan Kuorinkajärven hienolle santarannalle. Teki mieli mukaan, ja näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollutkin viisasta jäädä sinne pulikoimaan. Pahoin aavistuksin jatkoin kuitenkin matkaa.

MIKKELI

Matkalla Varkauteen ja sieltä edelleen viitostietä Mikkeliin ei tietysti olisi ihan välttämättä tarvinnut olla ihan niin monta asuntovaunua, kuin siellä sillä kertaa sattui olemaan. 23-tie Varkauteen meni vielä jotenkin, mutta sitten Juvalta Mikkeliin oli jo täysi helvetti valloillaan. Nopeus huimat 60 ja tie autoja täynnä. Eipä ollut mitään tehtävissä, köröttelin kohti Mikkeliä ajatellen että ei tilanne voi tästä pahentua. Olin väärässä.

SÄHKÖKATKON VANGIKSI

Lähtiessäni ABC-Marjalasta Joensuusta, oli kello 14.15 ja Mikkelissä pääsin tankkaamaan 17.40. Ihanneaika olisi ollut 16.30 joten noin 50 minuuttia meni jossain susille. Mitä oikein tapahtui ???

Mikkelissä oli saapumiseni kunniaksi päätetty järjestää sähkökatko, joten matkaa ei käynyt jatkaminen ilman kuittia, ja kuittiahan ei saa kassakoneesta jossa ei ole sähköä. Myöskin pyöräni on vielä sitä vanhanaikaista mallia, joka ei toimi ilman bensaa, joten siinäpä oltiin.

Turrahermoisempi ihminen kuin minä, olisi jäänyt huilailemaan varjoon, ja odottanut sähköjen palaavan. Minä sen sijaan aloin seikkailla, ja etsiä kaupingista paikkaa, jossa sähköä olisi. Löysin lopulta pienen huoltoaseman, jossa sain jo kuitin, ja vissyä tuskaani, mutta tankkausta olisi vielä odoteltava. 17 pitkää minuuttia myöhemmin tankkasin alunperin suunnitellulla ABC-asemalla, ja matka pääsi viimein jatkumaan.
Huolehdimme sinusta  klo 6-24, niinpä niin.

LAPPEENRANTA

Väitetään että vaikeudet jalostavat ihmistä. En kuitenkaan tuntenut oloani kovinkaan yleväksi, painellessani kohti Lappeenrantaa. Matkaa oli jäljellä vielä vajaat 350 kilsaa, ja aikaa oli 4 tuntia 20 minuuttia. Lisäksi pitäisi käydä neljässä minulle melko tuntemattomassa kaupungissa hakemassa kuitti.
Puntaroin tilannetta, ja kirosin turhaa ylpeyttäni lähdössä. Jos olisin aloittanut ajoni Turusta, enkä Salosta, olisi nyt reilut puoli tuntia enemmän aikaa.
Ajattelin jo ajavani suoraan Kouvolan kautta kotiin, ja lopettavani sopivan tilaisuuden tullen, saisimpa tavallisen BB1500:sen kuitenkin.
Mieleeni tuli kuitenkin Talvisota, Summa, ja Mannerheim, ja päätinkin leikkiä leikin loppuun.Tehdä parhaani, ja katsoa mihin se riittää, niinkuin urheiluhaastatteluissa monesti kuulee tehtävän.  
Väsymys alkoi väistyä, minulla oli nyt MISSIO. Osansa oli myös varmaan mielenkiintoisella tieosuudellakin, ja niin saavuttiin Lappeenrantaan 18.55 ja hurmos oli vallannut mieleni.

KOUVOLA

Matkalla Lappeenrannasta Kouvolaan syvennyin täysin etenemiseen, joten siinä ei maisemia ihailtu. Eipä niitä senpuoleen tuolla välillä olekaan.
Kouvolassa, jota en tunne juuri ollenkaan, päätin pelata varman päälle, ja tempaisin ensimmäisestä rampista keskustaan. Vesitornin kioski tuli ensimmäisenä vastaan, siitä sain taas vissyä ja kaipaamani kuitin. Aikaa ehtiä Helsinkiin oli tasan 2 tuntia, ja matkaa noin 130 kilometriä. Taitaisin selvitä, mutta mihinkään tumpulointiin ei olisi varaa.
Ajoin läpi keskustan ja oli pakko taas turvautua oljenkorteen, eli naviin, joka ajatti minut Korian kautta takaisin kuutostielle.

PORVOO

Porvoon pysähdys oli varmasti nopein koko reissun aikana. F1-tallien väki olisi ollut taatusti kateellinen, jos olisi nähnyt tankkaukseni, Kuninkaantien shellillä.Tuskin yhtään turhaa liikettä. Parasta hommassa oli, etten ollut aivan varma missä tulisin tankkaamaan Porvoossa. Olin jättänyt sen improvisoinnin varaan, siinä uskossa, ettei aika olisi niin tiukalla, kuin se nyt oli. Aikaa oli jäljellä 53 minuuttia.

Noh, tässä kohtaa oli sentään onneakin jo mukana.

HELSINKI

"Kun tulin Jakomäkeen, mä opin näkeen..." lauloi joku jossakin, joskus, muistaakseni.
Minäkin saavuin Jakomäkeen, ja olin matkalla oppinut "näkeen" että navigaattorit tarvitsevat virtaa, ja että niiden laturit saattavat joskus lakata toimimasta.

Hienoa, koko matkan hankalin osuus, jossa navi todella olisi maalaistollolle ollut enemmän kuin tarpeellinen. Piti palata 70-luvun menetelmiin. Pysähdyin, ja pysäytin pari pojankoltiaista, ja KYSYIN TIETÄ Jakomäen teboilille, joka olisi Helsingin puolella. Vieressäni oli nesteen asema, mutta sen tiesin olevan Vantaan puolella.

Pojat neuvoivat minua asiallisesti, ja löysin kuin löysinkin oikeaan paikkaan.
Asema oli jo kiinni,eikä ketään näkynyt, mutta viereisellä ABC- kylmäasemalla asioi kaksi naishenkilöä, jotka tunteisiin vetoavalla puheellani sain suostutelluksi todistamaan ajoni lopetuksen. Kiitos heille.
Nyt olin maalissa, kello näytti 21.36 joten pelivaraa ei jäänyt turhan paljon. Kuitenkin tarpeeksi.



Tyytyväisenä ja rentoutuneena ajelin kotiin, ja kotijoukkojen huolenpidon kohteeksi.

Näitä piirteli:

Haato