Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SS1000 Finland / 2-3.6.2011

UUSI AJOSUORITUS

Kevättalvella julistettiin IBA-yhdistyksessä kilpailu, jossa piti suunnitella ajovalikoimaan uusi SS1000-Finland erikoisajo. Kilpailun voittaneen ajoehdotuksen teemana on: ”Parasta Suomesta”

"SS1000 Finland on erikoisajo, jonka reittiin on sisällytetty palasia Suomesta parhaimmillaan ja sen ajo tutustuttaa Rautaperseet edustusreittiä pitkin Suomalaisuuden juurille.
Reittiin sisältyy 4 kpl pakollisia käyntikohteita:
•Suomalainen sisu ja taipumaton luonne – Raatteentie, Suomussalmi
•Tuhansien järvien maa – Olavinlinna, Savonlinna
•Koti, uskonto ja isänmaa – Turun tuomiokirkko
•Lappi ja tunturit – Isosyöte, Pudasjärvi

sekä 4 kpl seuraavista kuudesta valinnaisesta käyntikohteesta
•Sauna – Hämeenkyrön talviuimareiden savusauna (Suomen paras sauna 2009), Kyröskoski
•Joulupukki ja napapiiri – Joulupukin pajakylä, Rovaniemi
•Demokratia, oikeus ja päättäväisyys – Eduskuntatalo, Helsinki
•Talviurheilu – Puijon mäki ja torni, Kuopio
•Meri – Vaasan satama
•Historia – Porvoon tuomiokirkko tai ns. pikkukirkko"

Näissä kohteissa pitäisi siis ajon aikana vierailla, ja todistaa käynti ottamalla valokuva pyörästä joka kohteen edustalla. Matka todistettaisiin normaalisti kuiteilla em. paikkakunnilta, joten 2 stoppia per paikkakunta aiheuttaisi hommaan lisää säpinää.

REITTI

Koska valinnaisista kohteista oli valittava vähintään neljä, päädyin jättämään eduskuntatalon, ja joulupukin pajakylän pois. Eduskuntatalo karsiutui, koska en erityisemmin pidä pääkaupungin liikenteestä, ja napapiirillä asti käyminen tekisi lenkistä turhan pitkän, ajon voisi lopettaa jo Savonlinnaan, ja sieltä olisi vielä ajettava ”turistina” kotiin.

Valitsemassani vaihtoehdossa ajo alkaisi Turusta ja päättyisi Porvoooseen.

Päätin ajaa ajon lempipäivänäni, Helatorstaina, silloin olisi taas maanteillä hiljaista. Tänä vuonna tuo pyhä osuisi 2.6 joten tokkopa olisi yölläkään enää kovin kylmää.

TURUSSA

Koulukadun ABC-aseman kassatyttö oli kohtalaisen varautunut ja ihmeissään, kun puoli kuuden aikaan aamulla tyrkytin hänelle todistajalomakettani. Suostui sentään todistajaksi, ja pyysi keittiön puolelta vielä vuorokaverinsa.

Olin hieman ihmeissäni, olin luullut Turun rautaperseiden tehneen homman niin tutuksi, että kaikki tietäisivät jo puolesta sanasta mistä on kyse. Saattoipa olla vielä uusi hommassaan tuo kassa, tai sitten oli taas syynä tämä meikäläisen pärstävärkkikin, ota siitä selvä.

Tärkeintä oli kuitenkin että todistajat lähtöön oli hankittu, ja ilman kiirettä ehdin vielä mittarikentällä tarkistaa että kellot olivat ajassa.Näissä uusissa korttisysteemeissä on se harmi, ettei kellonaika näy missään näytössä, vaan vasta kuitissa. Eräs Puntoansa tankannut mies katsahti minua kuin viiripäistä, kun kysyin mikä kellonaika oli hänen juuri saamaansa kuittiin tulostunut. Noh, aika oli oikea, joten levollisena odottelin kellon tulevan 6 ja sitten alkoivatkin tositoimet.

PONILLE KYYTIÄ

Pitkin puistokatua, ja itäistä rantakatua ohjastin ratsuni vajaassa 10:ssä minuutissa ensimmäiselle kuvauspaikalle, Turun tuomiokirkon edustalle. En aamuhiljaisessa kaupungissa kauaakaan tumpuloinut. Kuva ja varmistuskuva päälle, jonka jälkeen ulos kaupungista niinkuin olisi jo.

Olin etukäteen hieman jänskännyt tätä Turun liikennettä, ja mahdollisia viivykkejä, mutta ajankohta oli niin hiljainen, että homma kävi, vaikkei henki haissutkaan. Urusvuoren liittymän jälkeen alkoikin taas tuttu taputtelu. Pitihän se loppujen lopuksi pysähtyä, ja tarkistaa, että aloituskuitti ja pankkikortti olivat lompakossa oikeilla paikoillaan.

Kumma kun se melkein joka ajossa käy samalla tavalla, jossakin kohtaa. Lähdön hetkellä sitä on niin täpinöissään, ettei kaikki rekisteröidy aivojen muistilokeroon. Kuitenkin hommat oli juuri niinkuin pitikin, ja sain huoletta jatkaa kohti Kyöskoskea, ja saunaa.

SAUNALTA SATAMAAN

Hämeenkyrön St1-asemalta tankkasin kulmapistekuitin, ja paiskasin banaanin ääntä kohti. Sitten olikin vierailu talviuimareiden saunalla edessä. Supisuomalainen hirsinen savusauna kera japanilaisen moottoripyörän tallentui kameran muistikorttiin vaivatta. Jotenkin steriilin oloinen ranta, ilman ajan patinaa.

Ajatuksissani olin luonut hieman toisenlaisen mielikuvan paikasta, mutta mitäpä sitä nyyhkimään, Vaasan satama odotti jo, joten tielle taas.

Jotakuinkin puolessavälin matkaa pysähdyin levähdysalueelle, ja tankkasin kananmunan, ja päälle turkkilaista ”parta”-jugurttia. Merkillinen yhdistelmä, mutta siitä saa helposti voimia ja kylläisen olon.

Reitti Vaasan satamaan oli selväpiirteinen, joten kaikenlainen kämmentäminen kaupungissa jäi pois.

Satamassa nopea kuvaus pyörästä Kotipizza-opiston edustalla, ja taas matkaan. Kulmapistetankkauskin kävi lennossa keskustan kylmäasemalla, joten mieli tyynenä valmistauduin ottamaan vastaan kasitien kauhut.

SYÖTTEELLE

Vaasasta Ouluun vie nopein ja suorin reitti valtatie 8:aa pitkin, pituudeltaan noin 320 kilometriä.

Ja mitäpä kertoisin vielä siitä, sen inhottavasta tylsyydestä. Varsinainen inhokkipätkä minulle, ainoastaan Kalajoella hieman tulee eloa meloniin, voi myöskin alkaa hokea mielessään vanhaa lorua: Oulu Siika Pyhä Kala...

Oulusta Pudasjärvelle alkavat maisemat muuttua, laajat suo-alueet ovat hallitsevia Pudasjärvellä, ja päässä soi Peltoniemen Hintriikan surumarssi; ”On vain suo, pitkospuut...”

Kaikkea tällaista, ja paljon muuta ehti päässä pyöriä, ennen Syötteen tienristeystä, tielle 858, joka olikin tämän reissun yksi uusi tietuttavuus, eikä ollenkaan huono sellainen.

Hotelli Ison-Syötteen nurkalta oli huljakat maisemat katsella etelän suuntaan, joten siinä kulahti matkaajalta jonkin aikaa. Kauaksi aikaa ei kuitenkaan kärsinyt jäädä, sillä olihan tilanne päällä. Yhtäkään ihmistä en hotellilla havainnut, ja ovikin oli lukossa. Olisivatko kaikki olleet iltapäivänokosilla.

Kulmapistekuitti jäi siis hotellilta saamatta, mutta ajaessani kohti Taivalkoskea, oli matkan varrella Syötekylän kauppa, josta kävin ostamassa jälkikasvulle matkamuistoksi ”aidon” lapin pikkupuukon. Samalla sain myös kaipaamani kuitin, joskin olin laskeskellut kilometrien riittävän, kunhan ottaisin Taivalkoskelta tankkauskuitin.

Hieman ennen Taivalkosken keskustaa, päätin nauttia hieman evästä. Kurvasin kohtalaisen ison joen rannalle, lyhyelle kenttäpäivälliselle. Jokimaisema oli kaunis, ja aurinko paistoi, joten mikäs siinä oli siirrellä tonnikalaa ääntä kohti.

Liekköhän tuossa joessa kerinnyt Kalle Päätalo tukkeja uittelemaan, tarkistin myöhemmin kartasta että joki oli Kostonjoki, jonka kirjailija kyllä kirjoissaan mainitsee.

Tankkauksen suoritin jo tutuksi tulleella Taivalkosken Shellillä, V-power antaisi oivaa voimaa. Oltiinhan seuraavaksi matkalla kohti Suomussalmea, ja Raatteen tietä.

KUNNIAN KENTILLÄ

Tie numero 800 oli varsinainen herkkupätkä, mutkineen ja mäkineen. Eikä aikaakaan kun se oli johdattanut minut Ämmänsaareen, jossa en alkanut turhia hienostella, vaan tein st-ykkösellä pikatankkauksen, ja jatkoin kohti kahdesta aikaisemmasta reissusta tuttua Raatteen tiehaaraa.

Paikan päällä nopea kuvaus, ja kiitollisena omistettu ajatus sotiemme veteraaneille, joiden ansiosta tällainenkin reissailu ympäri armasta maatamme ylipäätään on mahdollista.

Näillä kulmilla sitä erityisesti oli aikanaan hanttiin laitettu, ja hyvä niin sillä muuten saattaisi tämäkin selostus olla ihan erinäköisillä kirjaimilla kirjoitettu, ja tokko sisältökään olisi ihan sama. Sitäpaitsi en ollenkaan ole varma siitä, että haluaisin ajaa näitä reissuja Uralilla tai K-pyörällä.

Tänne pitäisi taas palata, oikein ajan kanssa, mutta seuraavaksi kohti etelään suuntautuvaa panssari-uraa, MARS!

OTTAKEEHAN HUOMIJJOON, KOHTA TULLAAN KUOPIJJOON

Ohjelmassa oli illanhämyistä loppumatonta viitostietä etelään, ja luonnollisesti tauko Sukevan nesteellä.Sikäli kun muistan olen aina pysähtynyt siellä.

Vielä piti pöljän tankata Pöljässä, ennenkuin kiipesin puijontietä ylös, tornin juurelle. Tien numero muuten on amerikkalaisista elokuvista tuttu puhelinnumero 5555.

Pienestä vesisateesta huolimatta onnistuin mahduttamaan pyörän, ja puijon tornin samaan kuvaan. Sattui nimittäin oja olemaan kerrankin oikealla kohdalla.

LINNAAN JA KIRKKOON

Kuopion jälkeen oli jäljellä enää 2 kohdetta, Olavinlinna ja Porvoon Tuomiokirkko. Sade oli tullut jäädäkseen, ja ilta alkoi hämärtää, kun Varkaudessa poikkesin tankkaamaan.

Olin ennen tätä ajoa vaihtanut pyörään korkeamman pleksin, josta katsottiin kiistattomasti läpi, entisen mallin ylikatselun sijaan. Pleksin tarjoama suoja oli aivan mainio, mutta vasta nyt ensi kerran sain tutustua sadekeliin sen kanssa.

Näkyvyys romahti märän visiirin, ja pleksin läpi katsottaessa, eikä lisääntyvä pimeyskään asiaa auttanut. Sinnittelin kuitenkin Savonlinnaan istumalla yliryhdikkäänä, jolloin näin tien nipin napin yli pleksin.

Olavinlinnan parkkipaikalla sitten välähti. Pelastushan on sivulaukussa. Airhawkin ilmatäytteinen pehmustetyyny, jonka avulla ”kasvoin” pari-kolme senttiä, ja huraa. Ilmavirta pyyhki juuri sopivasti visiirinkin puhtaaksi vedestä, mikä olikin tarpeen, sillä sade vain yltyi matkalla takaisinpäin kohti Juvaa.

Juvalla onneksi sade loppui, ja vaihdoin kuivat hanskat, muuten olin selviytynyt kastumatta, kiitos Rukan.

LOPPU HÄÄMÖTTÄÄ

Yöllä ajamisessa on ainakin minulle oma hohtonsa, ja jos kaikki on kunnossa niin nautin siitä yleensä tosi paljon.

Yöllä vireys on toista luokkaa, ilma viilenee, ja luonnon aistii jotenkin erilaillla.

Johtuneeko siitäkin että liikenne myöskin sydänyöllä on tavallisesti olematonta. Valppaus tietenkin on tarpeen, koska liikkeellä on myös eläinkunnan edustajia, eivätkä ne osaa liikennesääntöjä.

Öinen viitostie, ja sitten Lusista alkaen nelostie moottoritienä Mäntsälään oli loppujen lopuksi juhlava ajettava, vaikka ennen ajoa veikkasin tuota pätkää tylsyyden huipentumaksi.

Viileältä kyllä tuntui, viimeinen pätkä Mäntsälästä Porvooseen oli jo suorastaan kylmä. Lisää vaatetta olisi kyllä löytynyt laukuista, mutta en jaksanut tällä lopputaipaleella enää vaivautua. Pientä tämä oli Talvisotaan verrattuna.

Porvoon Tuomiokikko löytyi helposti navigaattorin avulla, ja 03.15 räppäsin kuvan pyörästä sen edustalla. Poistuessani tuli poliisimaija vastaan, ja tuli mieleen että näinköhän epäilivät kirkonpolttajaksi, kun siellä valokuvailin.Tässä kaupungissahan on siinä asiassa hieman synkkä historia. Noh, se epäillys tulee muidenkin osaksi , sillä tämän ajon ajaa vielä moni.

Kunikaantien shell-asemalla saatoin urakkani päätökseen, ja tein lopputankkauksen. Vaadittavat todistajatkin löytyivät ilman dramatiikkaa.

Sitten olikin vuoro ämpärillisellä kuumaa kahvia, sillä koti oli vielä 150 kilometrin päässä. ;)

Haato