Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SS3000

26-28.7.2012

Ajatuksista tekoihin

Kesälle 2012 ajatellut ajot ovat osaksi toteutuneet, osaksi taas suunnitelmia on ollut hieman priorisoitava. Yhtä kaikki, jotain on kuitenkin saavutettu, eikä ehkä niinkään se päämäärä ole tärkeää, vaan liike.

Huhtikuussa piti ensin osallistua BB1500 Gold ajoon, mutta homma ei erinäisistä syistä voinutkaan toteutua. Korvaukseksi tästä, ajoimme Jussin kanssa Helatorstaina SS2000K ajon, joka meni varsin kivuttomasti, vaikka alku näyttikin huonolta, Jussin jouduttua punkin puremaksi, muutamaa tuntia ennen lähtöä. Aivokuumetta tai borrelioosia ei kuitenkaan tullut,vauriot jäivät henkisiksi, ja ajo saatiin plakkariin.

Paremman tekemisen puutteessa, ajelin sitten kesäkuussa yksikseni mutkaisen SS1600K-lenkin, joka epäonnistui siinä mielessä, että pohjanmaan osuudella mutkatkin olivat suoria. Eipä silti, hauskaahan rautaperse-ajo aina on, mutta silti kaipasin jotain enemmän.

Tiesin kyllä mitä olin vailla, olin suunnitellut SS3000 reitin jo 2009 talvella, ja siitä saakka se oli joka kesä jäänyt tekemättä, ja jonkun muun varjoon. Heinäkuun alussa sitten hyvässä yhteisymmärryksessä vaimon kanssa varasin kalenterista tilaa reilun kolmen viikon päähän, ja aivot alkoivat työstää asiaa.

Suunnitelma

Reitti oli laadittu niin, että lepotauot viettäisin maailmalla, joten majoitukset piti varata.

Missään sopu-teltassa ei majoitus onnistuisi, suihku ja kunnon vuode olisivat tarpeen reissussa rähjääntyneelle.

Taukopaikat olisivat Kilpisjärvi ja Kuusamo, ja onnistuinkin varaamaan huoneet paikkakunnilta, ja maksoin kaiken jo etukäteen, jotta aikaa ei kuluisi turhaan lepotauolle saapuessa.

Reittiä oli hiottu, ja hiomalla hiottu, tylsinä talvi-iltoina, mutta silti pari päivää ennen lähtöä sain ennen nukahtamista ”valaistuksen” ja muutin kolmannen päivän lähes kokonaan. Tästä oli sitten omat seurauksensa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kokonaisideana oli ajaa ensimmäinen päivä etelän kautta mutkitellen Kilpisjärvelle, jossa tauko.Lähtökellonaika olisi yösydännä, kello 02.00. Toiseen päivään sisältyisi yli 500 kilometriä Norjan puolella, muutenkin pyörittäisiin ympäri Lappia, tauolle tultaisiin Kuusamoon.

Kolmantena päivänä oli alunperin tarkoitus kurvailla Kuusamosta alaspäin, ja ajaa pari kertaa Suomi poikittain. Kuitenkin ”valaistuneena” ymmärsin että, sehän olisi lauantaina, ja jo ennen puolipäivää olisin ruuhkaisessa kauppaliikenteessä Oulu-Vaasa-Joensuu-Jyväskylä-Tampere- akselilla. Takana pari päivää ajoa, eieieiei... tämä pitää muuttaa.

Muutin päivän niin, että lähtisinkin Kuusamosta pohjoiseen, aina Muonioon asti, aikaa kuluttamaan, jolloin etelän liikennevirrat ehtyisivät, iltaa kohti. Samalla matka taittuisi pohjoisessa joutuisasti. Näin sitten kävikin, mutta...

Kuljetuskalusto ja varustus

Talven aikana oli pyörä vaihtunut, mutta muutos oli onneksi parempaan suuntaan. Ketjujen rasvausta ei enää olisi, koska nykyisessä BMW:ssä on kardaaniveto. Tilavat alumiinilaukut mahdollistivat kaiken hyödyllisen ja hyödyttömän kaman mukaanottamisen. Bensaa mahtuisi tankkiin muikeat 33 litraa, joten turhan tiheään ei tarvitsisi tankkailla.

Renkaat vaihdatin ennen reissua, ja koska nuuka olen, hyväksyin rengasssuutarin omassa käytössä olleen puolipitoisen renkaan, jossa näytti kuitenkin olevan yllin kyllin pintaa. Uusi rengas menisi kuitenkin kulmikkaaksi, näin pitkällä matkalla, joten olisi hyvä käyttää tuo ”arvoton” rengas pois. Ihminen ei saisi koskaan olla yhtaikaa nuuka, ja tyhmä, seurauksena on todennäköisesti hankaluuksia.

Myöskin kuskin polttoainetta piti olla riittävästi, tarkoitus oli vältellä huoltoasemien aikaavieviä kassajonoja, ja turvautua muonituksessa omaan apuun niin pikälle kuin mahdollista. Siksipä ei ollut ihan vähäinen se tonnikalan, kananmunien, energiapatukoiden, ja pähkinöiden ja vitamiinimehun määrä, jonka laukkuun pakkasin.

Kahvi on välttämätön piriste, ja pieni termos oli sitäkin mukana alkumatkaa varten.

Piihovilta etelään

Koittipa sitten torstai 26.7 ja kello 02.00. Salon piihovin katoksen alta öiseen sateen ripsutteluun työntyi latautunut BMW-kuski.

Sade hieman harmitti, sitä oli säätiedon mukaan luvassa enemmänkin juuri siellä mihin olin menossa. Mutta eihän näillä reissuilla koskaan sateelta vältytä, se tosiasia on opittava nöyrästi hyväksymään. Tällä kertaa nöyryyttä piti olla viiden ensimmäisen sadan kilometrin verran, mutta sitten helpotti.

Ajo suuntautui öistä moottoritietä kehä 1:n kautta 7-tietä Haminaan jossa oli reissun ensimmäinen kulmapiste. Käytettäväksi aiotulla huoltoasemalla oli näemmä juuri saatu tankit kaivettua maasta ylös, joten tuli tutustuttavaksi ABC-Kippariin aivan keskustassa. Meiltähän tämä käy...

Kuutostien kuulumisia päästiin 26-tien kautta seurailemaan tuokion kuluttua. Hiljaista oli, sateisessa Lappeenrannassa, Imatralla, ja Parikkalassa ei juuri vilskettä näkynyt. Saaren seolla ryyppäsin kupillisen kahvia termoksesta, loppu kahvi matkustikin takaisin kotiin siinä pullossa. Kuivailin vettyneitä hanskoja kätevästi pyörän makaavien sylintereiden päällä.

Liian kuuma ei ollut, ja sade oli kohtalaista, joten parempiin olosuhteisiin siitä oli lähdettävä, tuleen ei saa jäädä makaamaan. Hetken päästä sade taukosikin, alkaakseen reilun vartin päästä uudelleen.

Satamattoman hetken aikana, ohittaessani erästä kuorma-autoa, ajoi se niin sopivasti tiellä vettä täynnä olevaan uraan, jolloin renkaasta lentänyt vesisuihku oli niin voimakas, että vettä riitti kypärän pinlock-visiirinkin väliin. Hetki oli lyhyt, olisiko puolta sekuntia kestänyt, mutta tunne erittäin unohtumaton.

Lieksassa helpottaa

Joensuun tietöiden jälkeen alkoi Lieksa lähestyä, ja sade alkoi pikkuhiljaa loppumaan. Ajattelin mennä ainoalle paikkakunnalla tuntemalleni asemalle, seolle, jossa selvisi että sieltä ei ainakaan tänään bensaa annettaisi, mittarikenttä oli pimeänä. Perr...Meiltähän tämäkkii käyp...

Onneksi lähellä oli teboil, josta sain myös kahvia. Toisella korvalla kuuntelin aamusumpille tulleiden tukkikuskien ammattiniksejä.

Poliisimaijan saattelemana poistuin Lieksasta, olo oli turvallinen, kun lähes 30 kilometriä oli takana virkavallan edustajia. Tuli mieleen Rambo-elokuva, ja näinköhän nekin poliisit vain halusivat varmistua, että outo kulkuri poistuisi piirikunnan alueelta, jonkun toisen territorion lainvalvojan huoleksi. En kuitenkaan mennyt Egyptinkorven erämaahan, ja aloittanutt siellä yhden miehen sissisotaa, vaan Rautavaaran kautta Iisalmeen oli käyvä tieni.

Pohjoiseen

Iisalmen ABC-Marjahaka oli kulkusuuntaani nähden hieman sivussa reitiltä, mutta koska ensimmäisen päivän matka oli jotensakin niukaksi laskettu, otin edestakaisesta ajosta tärkeät kilometrit, jotta matka varmasti riittäisi tarkastuksessa.

Lounastin purkillisen tonnikalaa, ja kuivailin taas märkiä hanskojani sylintereiden päällä, sillä ihanalla seurauksella että hanskojen sormet osuivat kuumaan pakoputkeen, ja sulivat. Voi kuinka näppärää. Toki hanskoja oli mukanani useampi pari, ja oikeastaan olinkin jo tuohon pariin aika kyllästynyt.

Saatuani hyvät niksit taas tehdyksi, ajelin hyvän sään vallitessa Vieremän ja Piippolan kautta aina nelostielle ja Tornioon asti tankkaukselle. Siellä muistin ensimmäisen kerran katsoa, mitä kuuluu käytettynä hankitulle takarenkaalle. Pintaa näkyi olevan ihan hyvin vielä, ei hätää.

Mitäs muuta kuin peli soimaan, ja iltapäivän mittaan Muonion shellille, ja kello 20 saavutin Kilpisjärven, ja tein lopetustankkauksen. Aikaa oli mennyt 18 tuntia. Porot olivat varmaankin menneet erotukseen, kun en niitä nähnyt kuin muutaman hassun. Lämpöäkin oli vain 9 astetta.

Hotelli Kilpis

”Illansuussa muuan mies näin saapuu hotelliin, ottaa avaimensa, ja syöksyy kerroksiin...”

Minä en ajokenkiä päiväpeittoon pyyhkinyt, eikä kylmää parsakeittoakaan näkynyt. Sen sijaan pyyhin visiirini ötököistä puhtaaksi, respasta saamallani, tarkoitusta varten varatulla kertakäyttöpyyhkeellä joka oli kostutettu pesuaineella. Tehokas pikku liina.

Kuuma suihku ja muut kaikkinaiset iltatoimet kotiin soittoineen verottivat vajaan tunnin joten yli neljä tuntia sain nukkua Hyvin Syvää Unta.

Uuteen päivään

Kännykkä herätti 01.40 ja nousin ylös vaikka mieli teki vielä hieman nukkua. Aamusuihku ja kupillinen pikakahvia kuitenkin piristivät, ja taas oli tehtävä kirkkaana mielessä. Kamat kasaan, ajopuku päälle, ja avainta palauttamaan. Käytävällä täyskäännös, takaisin huoneeseen, ajopuku pois, ja pöntölle. Sittenkin kerkisi maha mukaan tähän nopeaan aamunavaukseen.

Yöportieri otti avaimen ja sain kuulla että lämpöä oli 4 astetta, ja tuuli Norjan puolelta, eli ilmeisesti siis pohjoisesta. Olin valmiiksi pukenut sähkölämmitteisen välitakin ajopuvun alle, joten jospa tästä selvittäisiin.

Ulos, ja lenkille, aloitustankkaus 02.23 ja matka käsivartta alas kohti Enontekiötä saattoi alkaa. Pyörän lämpömittari näytti pahimmillaan 2,5 astetta lämmintä, mutta sähkötakki oli poikaa. Sää oli poutainen, eikä missään näkynyt sieluakaan, tuntui kuin olisin yksin maailmassa.

Norjassa

Enontekiöstä oli tarkoitus mennä Norjan puolelle Kautokeinoon, ja tankata. Niin myös tapahtui, paitsi Kautokeinon esson kuittipaperi oli loppu, enkä ehtinyt kuvata mittariakaan, koska se nollautui, kun yritin tunkea korttia toisen kerran. Ei reissua, etteikö jotain hamaa, näiden pirun vempeleiden kanssa käy. Kaiken lisäksi mäen takana olisi ollut statoilin asema, jossa kuulemani mukaan kaikki on säntillistä, kellot on ajassa, ja kuittia löytyy. Ainakin reilun 100 kilsan päässä Kaarasjoen statoilissa näin oli, kun pysähdyin sinne ottamaan 0-kuitin.

Matka jatkui nyt Tenojoen vartta Norjan puolella, maisemat olivat ihan kohtalaisia, mutta aurinko paisteli silmiin. Myöskään ei näköala joelle aina ollut esteetön, koska pusikot tien ja joen välissä olivat raivaamatta. Liekö tarkoituksellista, jotta väki seuraisi myös tietä välillä.

Kahviin oli aikamoinen mieliteko, en edes kuvitellut juovani sitä joka oli mukanani termoksessa, vaan poikkesin välillä kotimaahan, mutta ei ollut Utsjoella mikään paikka vielä auki. Häntä koipien välissä lähdin taas maanpakolaiseksi Norjaan, kohti Tana Bru:ta. Sinne asti sainkin ajaa, ennenkuin ensimmäisen kerran Kilpisjärveltä lähtöni jälkeen näin ihmisiä.

Kahvi Tana Brun shellin kahviautomaatista tulleena oli tosi hyvää ja piristävää, vaikka nuori myyjäneitonen katselikin minua hieman nyrpeästi, kun yritin haastaa ruotsiksi jotain, jonka toivoin kuullostavan norjalta. Yhtäkaikki bemarikin varmaan tykkäsi, kun sai pitkästä aikaa V-poweria, ja sitten mentiinkin taas tenojoen yli.

Kirkkoniemeen

Maisemallisesti koko reissun paras anti löytyi Tana Brun ja Kirkkoniemen väliseltä pätkältä. Varanginvuonon eteläpuolen jylhät ja karut kalliomaisemat totta vieköön olivat näkemisen arvoiset.

Saavuttaessa lähemmäksi Kirkkoniemeä, muuttuivat maisemat hieman tavanomaisemmiksi. Kuitenkin,mukavan erilaisia maisemia, kuin mihin on tottunut. Sitähän tässä haetaan, vaihtelua.

Kirkkoniemen shellin myyjä olikin itse motskarimiehiä, ja aloitti ystävällisen keskustelun kanssani, ja taas sain automaatista ihmeellisen hyvää kahvia. Tällä kertaa keskustelu käytiin englanniksi, joten asiat tulivat myös jotensakin ymmärrettyä.

Kerroin kaverille minkä yhdistyksen miehiä tässä ollaan ja minkälaisella asialla olen liikkeellä, sain säälivän katseen, päänpudistuksen kera. Lisäksi kuului lause, ” you must all be crazy” mitähän sekin mahtaa tarkoittaa?

Paluu armaaseen Suomenmaahan tapahtui sitten hyvässä järjestyksessä Näätämön raja-aseman kautta. Päätähuimaava ulkomaanmatkaseikkailuni oli onnistuneesti ohi, kieltämättä olin hieman helpottunut.

Seikkailua Suomen Lapissa

Näätämön raja-asemalta nelostielle johtava tie nro 971 oli sopivan mutkainen ja siksi nautittava. Nautinto kuitenkin vaihtui kalvavaksi huoleksi, tien 92 alkupätkällä, ollessani matkalla Karigasniemeen.

Tyhjennystauon aikana tulin vilkaisseeksi takarengasta, ja o-ou, nytpä ei näyttänytkään enää hyvältä. Renkaan kulutuspinta oli hälyttävän vähäinen, mittaa ei ollut, mutta kolmisen milliä, suurinpiirtein, tasan tarkkaan. Selkeästi itkun paikka.

Pähkäilin ilmennyttä tilannetta, ja tulin siihen tulokseen, että renkaalla ei ilman riskiä pääsisi reissua loppuun. Ja vaikka se kestäisikin, olisi kaikki nautinto ajamisesta poissa, kun pitäisi vain pelätä koska paukahtaa.

Karigasniemeltä soitin Saloon rengassuutarille, ja kysyin voisiko hän etänä auttaa. Perjantai iltapäivä oli kulumassa, ja kahteen puhelimeen yhtaikaa puhuen tuttava alkoi selvittää asiaa. Lähdin itse jatkamaan taivalta takaisin Kaamaseen, ja jos jotain selviäisi, niin tekstiviestillä asian voisi toimittaa.

Niinpä Kaamasessa olikin luettavissa selkeät ohjeet; Alle sadan kilometrin päästä löytyisi rengas, ja vaihtaja. Hur-raa!

Niinpä sitten saavuin rengaspajalle. Aluksi näytti hyvältä, mutta sitten omistajalle tuli puhelu, ja hommaa jatkoi suht nuori kaveri, jolle rengasrauta ja rengaskone eivät vielä olleet ihan kaikkia salaisuuksiaan paljastaneet. Tämän seurauksena on takavanteessani muistona siitä aikamoinen vekki.

Lisäksi ilmeni, ettei tasapainotuskone ollut kertonut salaisuuksiaan, oikeastaan kellekään siinä talossa. Mutta oppia ikä kaikki, ja kohtapa jo oli pyöräni uusi tasapainotettu takarengas allaan.

Selvisi myös että omistajan laskutuskättä ei sentään mikään vaivannut, päinvastoin, se oli mitä kovimmassa vedossa. Oma verenpaineeni tuona ajanjaksona ei tainnut olla ihan yhdellä mittarilla mitattavissa, joten kiitettyäni palvelusta poistuin ripeästi.

Lisää dramatiikkaa

Rengasepisodi vei tietysti voimia, mutta samalla oli tapahtua toinenkin vakava virhe, ajon onnistumisen kannalta.

Olin jonkin päähänpiston takia tankannut viimeksi Näätämön raja-aseman kaupalla, vaikkei siihen olisi ollut aihettakaan, eikä se kuulunut suunnitelmaan. No, koska sitten taas Karigasniemellä oli rengashuolia, päätin jättää tankkauksen, ja otin vain vissykuitin, bensahan riittäisi vaikka Sodankylään asti. Saariselällä alkoi sadella hieman, joten alta pois päästäkseni jätin tankkaamatta, vaikka se taas kuului suunnitelmaan, bensaa kun riittäisi.

Hyvän matkaa Saariselän jälkeen aloin muistaa jotakin, ja sitten alkoivat laskutoimitukset. Olin unohtanut säännön jossa perkkäisten tankkausten väli saisi enintään olla 483 kilometriä, 300 mailia. Laskin ja laskin ja sain tulokseksi että Sodankylässä olisi jo tuo määrä täpärästi ylitetty.

Pinnistelin muistiani, onko tällä välillä enää yhtään tankkausmahdollisuutta, ja saavuin Vuotsoon, jossa näin jo pelastavat huoltoaseman tankit. Lähemmäs ajaessani näin myös tuon lapulle kirjoitetun tekstin: ” Automaatti ei käytössä”

Mittarissa oli kuitenkin valot päällä, joten yritin tankata, luullen että kassalle voisi kuitenkin maksaa. Mutta BENSAA EI TULLUT. Menin sisälle ja kassalta kerrottiin, aksentilla, että ”bjensiini ljoppu on” !!!

Käännyin lyötynä miehenä, joutuisin varmaan ajamaan takaisin Saariselälle, tai lahjomaan ajotarkastajan, mikähän olisi sopiva summa.

Juuri ennen kuin poistuin ovesta, kuului takaani, ”mjutta tjoinen bjensiinimittari kyläkaupassa, vain viisisataa mjetriä”

TÄH!

Kyläkaupassa tosiaan oli toinen tankkauspaikka, ja tämän episodin myötä nyt muistan, että ajosuunnitelmasta EI POIKETA!

Kuusamoon

Sodankylässä ei sitten tullut pysähdyttyä ollenkaan, napsin ilman ongelmia mehukuitit Kemijärveltä, Rovaniemeltä, ja Ranualla vasta tankkasin. Sitten Posion kautta pysähtymättä toisen vuorokauden lopetustankkaukseen Kuusamon ABC:lle. Kello pysähtyi aikaan 21.40, joten selvästi hitaampi oli tämä päivä ollut. Tuota rengashässäkkää jos vain ei olisi ollut...

Olin kuitenkin hyvissä voimissa, siirtyessäni hotelli Kuusangan suojiin, lepotauolle. Sain saman viihtyisän huoneen kuin viime kesänä ollessani turistireissulla. Kaikki oli valmista, juteltuani hetken yövalvojan kanssa, joka myös oli motskarismiehiä, painuin huoneeseen tutuille ”iltatoimille” Uni tuli kuitenkin nopeammin kuin Kilpisjärvellä.

Vielä kerran pojat

Kuusamon Hyvin Syvä Uni oli kaikesta huolimatta vähän yli neljän tunnin mittainen, sillä päätin lähteä tähän viimeiseen päivään uskaliaasti tunnin takamatkalta. Keittelin kahvia huoneessa, ja söin hotellin minulle varaamia eväitä, kävin aamusuihkussa ja tällä kertaa maltoin odottaa myös vatsan toimintaa, ilman ylimääräisiä pukusulkeisia.

Niinpä aloitustankkauksessa kello oli 03.11, ja aikaa 1000 mailiin olisi siis 23 tuntia. Olin varsin pirteä ja luottavainen, reitti olisi suoraviivainen, ja liikenteellisesti hiljainen. Tällä kertaa ei suunnitelmasta poikettaisi...

Siispä aamusumun leijuessa tanhuilla, nokka kohti Kemijärveä ja Sodankylää, joiden kautta jo eilen tuli jo ajetuksi, mutta eipä hätää, samaa tietä saa käyttää kahdesti.

Jossain ennen Kemijärveä sitten taas jysähti. Ihan kuin joku olisi lyönyt vasaralla päähän. Ajosuunnitelmassa on Bugi. Jos nyt ajaisin Kemijärvelle, olisin pakotettu ajamaan kolmannen kerran saman lyhyen tienpätkän, koska viitostie erkanee 82-tiestä vasta Kemijärven jälkeen. Näin ”tallaisin omalle hännälleni” ja ajoni hylättäisiin.

Pysähdyin, ja kaivoin kartan esiin. Pelastus oli sittenkin olemassa, pitäisi vain kiertää Savukosken kautta. Viime kesänä olin sieltäkin ajanut, mutta en muistanut oliko siellä millaisia huoltoasemia. Kuitenkin oli yritettävä, joten nokka sumussa ja aamuauringon häikäisemänä kohti Savukoskea. Lähestyessäni taajamaa sydämeni pamppaili jännityksestä, kyllä täällä TÄYTYY korttiautomaatti olla. Muutaman hetken päästä se löytyikin, ja kellokin oli vielä ajassa. Taas oltiin pelissä mukana.

Muonioon ja etelään

Päivän säpinät oli säpinöity, ja nyt ajettaisiin kuin mikään ei voisi enää järkyttää. Muonioon saavuin, aikataulusta perässä, tottakai, mutta silti rauhallisena. Olin viimeiselle päivälle laskenut 30 minuutin tauot joka pysähdykselle, joten eipä tässä hätää, niistä voisi hyvin nipistää. Vaikka Kuusamossa lähtöaikaan oli 10 astetta lämmintä, pakotti koleus kuitenkin pistämään sähkötakin piuhan kiinni jossain Sodankylä-Kittilä välillä. Oli lauantai-aamu, eikä taaskaan ihmisiä näkynyt missään. Ajelin alaspäin Muoniosta, ohitin Kolarin ja Pellon, hiljaista oli, vasta Tornion jälkeen alkoi näyttää vilkkaammalta.

Puolenpäivän maissa Oulun tankkauksessa oli jo vähennettävä vaatteita, ja ruuhkantapaistakin oli jo kasitiellä Limingasta Raaheen päin.

Ajo kulki kuitenkin kuin juna, Kokkolassa tankkaus ja muonitus, irti inhasta kasitiestä, kohti Jyväskylää ja Mikkeliä. Lyhyitä juomataukoja oli pidettävä, lämpöä kun oli jo helteen rajoille. Lievestuoreen shellillä annoin mielihalulle periksi, ja söin reissun ensimmäisen lämpimän aterian, 2 mikrossa lämmitettyä grillimakkaraa, sinapin kera. Hieman levottomana kuullostelin vatsaani, miten se reagoisi moiseen ateriaan. Äkkikutsua pusikkoon ei sentään kuulunut.

Mikkelistä kotiin

Mikkelin ja Heinolan väliset tietyöt ovat nyttemmin valmistuneet, ja oli ylevää laskettaa uutta pätkää kohti Lahtea. Aikoinaan paljon sahaamani Mäntsälä-Lohjanharju välikään ei tuntunut tällä kertaa kovin tylsältä.

Ongelmana oli ainoastaan hieman arka iho, jossain reisien sisäpinnalla, joka kertoi väärästä alushousuvalinnasta viimeiselle päivälle.

Muuten oli koko reissun ajan ollut hyvä istua, kiitos Airhawkin ilmatäytteisen pehmustetyynyn, jota en aikaisemmin ole laiskuuttani jaksanut käyttää kuin satunnaisesti. Nyt se oli koko ajan kankkuni alla.

Lohjalla Roution ABC:llä viimeistä mehukuittia hakiessani näin, että loppumatka ajetaan ukkosen pelossa. Saman varmisti soitto kotiin, Salossa kuulemma jo salamoi. En ole koskaan kuullut tai lukenut ukkosen teilaamasta motoristista, mutta jossain on kyllä sanottu, että ukkosella on vaarallista ajaa.

Hartiat kyyryssä ajaen kuitenkin pääsin kuin pääsinkin livahtamaan tuosta välähtelevästä moottoritiepätkästä ehjin nahoin Piihoville, ja niin oli reissu tehty. Lopputankkaus kirjattiin kellonajalle 23.02

Yhteenveto

Kolmannen ajopäivän muutettu taktiikka puri sittenkin siis loistavasti, huolimatta pakollisesta lisämatkasta. Harmi kun ei tullut nukuttua Kuusamossa pitempään.Reitin muuttaminen ilman perusteellista harkintaa ja tarkistusta ei saa tulla kuuloon. Myöskään hosuminen ei kannata. Kotijoukot ja ystävät kannustivat tekstiviestein, ja tekninen tomi ( rengassuutari) hoiti etäavun loistavasti. Pohjoisessa ei olisi ilman sähkötakkia ollut kovinkaan mukava ajaa.

Kaipasin myös hyvää ajokaveriani Jussia, meillä kun on samanlainen ajokäsiala. Toisaalta yksin liikkeellä ollessa on helpompaa, muttei yhtä hauskaa.

Ravintopuolella todettiin uusina pähkinöiden ja rusinoiden yhdistelmä käyttökelpoiseksi. Varusteista hankintalistalle päätyvät halvat saderukkaset, tai neopren-hanskat.

Kaiken kaikkiaan, kolmeen ajovuorokauteen mahtuu todella paljon tapahtumaa. Mutta kun sain lepoa riittävästi, ei ajaminen ollut lainkaan liian raskasta. Olisi väärin sanoa nauttineensa joka hetkestä, mutta eihän se miltään tuntuisikaan, jos näistä aina ilman vastuksia selviäisi.

-Haato