Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

RAUTAPERSEKESÄ 2013

JOKA KAUSI ARMO UUS

Sikäli kun enää muistan, ei keväällä 2013 ollut mitään kirkasta visiota tulevan ajokauden rp-ajoista.

Edellisenä kesänä ajetun SS3000 (Vähintään 3000 mailia (4827 km) kolmessa vuorokaudessa (72 h) -ajon muisto patisteli yrittämään seuraavaa askelta ylöspäin, SS5000( Vähintään 5000 mailia (8045 km) viidessä vuorokaudessa (120 h) -ajoon. Kuitenkin viiden päivän ajo haukkaisi kesän lomapäivistä sellaisen osan, jota en oikein raaskisi käyttää. Lisäksi 7-tien remontti olisi haitallinen, en oikein ollut keksinyt korvaavaa reittiä siihen.

Nämä vuorokauden tai kahden ajot ovat sikäli helpompia , että ne pystyisi ajamaan viikonlopun puitteissa, ja siten ne eivät olisi pois arkivapaista. Siksipä päätin antaa kesästä muodostua sen, mikä siitä kohtuudella tulisi, eläen päivän kerrallaan. Ajoja varmasti tulisi, minkälaisia, sen näkisi sitten.

SUPERVIIKONLOPPU (24-26.5)

Toukokuun viimeinen viikonloppu oli yhdistyksemme superviikonloppu, jolloin yritettäisiin yhden viikonlopun aikana saada kasaan pitkälti toistasataa rp-ajoa. Jokainen siis saisi kantaa kortensa kekoon, ja vielä olisi houkuteltava mukaan mahdollisimman paljon ensikertalaisia lajin pariin.

Itse en juuri ketään yrittänyt houkutella, näistä ajoista joko on kiinnostunut tai sitten ei. Jokaisen pitää löytää kipinä hommaan itsestään, samalla lailla kuin tupakoinnin lopetuksessa. Itse sitä on haluttava, muuten ei tule mitään. Tietoahan näistä ajoista on jo saatavilla vaikka kuinka paljon. Oikeaa, mutta valitettavasti myös väärää, ja värittynyttä.

Kävimme Sepon kanssa sähköpostitse läpi mahdollisuuksia ajaa kimpassa tuona vikonloppuna, ja suunnittelimme hienon BB2500 K reitin. (Vähintään 2500 kilometriä puolessatoista vuorokaudessa =36 h)

Kävi kuitenkin niin ettei Seppo voinutkaan lähteä, ja minä onneton menin ja käpälöin reitistä ”vielä paremman”, koska en halunnutkaan ajaa kasitietä (yök) Porista Vaasaan.

Lähtöpäivänä 25.5 klo 02.00 aloitin ajoni Salon Piihovilta kohti Oulua ja Kuusamoa. Tunninko verran ehdin aamuyön hämärässä taivalta taittaa, kun olin jo 10-tiellä hieman ennen Hämeenlinnaa tipalla joutua hirvenvasan vatsaan. Kyljen, en suun kautta.

Havaintoni,reaktioni ja sitäkautta jarrutukseni olivat auttamatta myöhässä.Tämä mielestäni siksi,että se ei rynnännyt, vaan käveli hyvin rauhassa tien oikeasta laidasta tielle, jolloin liike ei erottunut huonossa valaistuksessa.

Minut pelasti se, että sorkkaeläin jähmettyi, ja jätti astumatta ratkaisevan askelparin, jolloin ajoin sen turvan editse niin läheltä että olisin yltänyt sitä koskettamaan. Vaikea sanoa miten pahasti olisi käynyt jos olisimme toisiimme osuneet. Tämän episodin jälkeen luonnollisesti tuli matkantekoon aivan uudenlainen vire.

Aamu kuitenkin valkeni, jättäen yön varjot taakseen, ja niin etenin nelostietä Ouluun kauniissa mutta hieman kylmässä säässä. Matkalla lisäsin kypärän visiirin yläosaan 3 raitaa mustaa sähkömiehen teippiä, ja sain näin oivallisen aurinkosuojan. Poikkesin myös pikaisesti Kempeleen Biltemassa, ostamassa siirtoleukapihdit, joilla sain avattua jumiutuneen kaasukahvan jäykkyyden säätimen, eli köyhän miehen cruisen.

Oulussa huoltoaseman hoitaja ei ollut ehtinyt vielä täydentää wc-tilojen paperivarastoa, josta aiheutui täten hieman kiusallinen kommellus, jota en tässä nyt enemmälti selvitä. Todettakoon vain että mikään homma ei ole valmis ennenkuin paperityöt on tehty ;D

Oulusta matka jatkui Kuusamoon, ja sieltä viitostietä alas Kajaanin kautta Sieviin, Seinäjoelle ja illaksi Poriin, jossa reissun ainoa pakollinen vierailukohde oli Porin Konepyöräklubin kerhotalo. Siellä sai huoltaa itseään, jopa nukkumiseen oli mahdollisuus, jota sitten minäkin yritin hyödyntää koska aikaa oli. Tarjolla olleen kylpytynnyrin jätin väliin.

Porilaiset olivat vieraanvaraista väkeä, palvelut olivat matkalaisille hyviä, mutta nukkumisesta ei oikein tullut torkkumista parempaa, koska paikalla oli kuitenkin koko ajan joku käymässä, ja eriasteista hälinää ilmassa.

Sain kuitenkin huilattua, ja sonnustauduin puolen yön jälkeen taas matkaan kohti Tamperetta. Yli 1000 kilometriä olisi vielä ajamatta. Tampereella kahvit ja yössä kohti Keuruuta ja Jyväskylän kautta Suonenjoelle jossa aamu taas valkeni.Kylmäkin oli. Vielä alas Virolahdelle, Teboil Rajahoviin, ja sitten tietöiden pahasti häiritsemänä 7-tietä kehä 1:lle ja ykköstietä kotiin.

Reissu oli tehty, mitä jäi käteen. Pari päivää myöhemmin tein sen ikävän havainnon että reitti menisi sääntöjen vastaisesti pieneltä osalta samaa tietä samaan suuntaan kahdesti. Ajotarkastajan soitto varmisti asian, joten siinä se.Kuhmoisten kylmäasemalta otettu kuitti olisi pelastanut, mutta pirultariivattu automaatti ei kuittia antanut, eikä tiliotteeseen kirjautunut mitään, koska näppäränä poikana yritin ns. nollakuittia, tankkaamatta liraustakaan.

Onneksi Poriin saavuttaessa oli kilometrejä ehtinyt kertyä yli 1600, joten lohdutuspalkinto SS1600K (Vähintään 1600 kilometriä vuorokaudessa =24 h) siitä sentään jäi. Kuitenkin yli 12 tuntia ja 1000 kilometriä tuli ajettua ”terveisiä”. Huonon suunnittelun palkka on epäonnistunut ajo. Eipä silti,vaikka tavoite ei täyttynytkään täydellisesti, ajelu oli silti hauskaa.

UUSI MATO KOUKKUUN

Odotettu viikon mittainen kesälomani ajoittui juhannuksen jälkeiselle viikolle. Teimme perheen kanssa mukavan juhannusretken vuokratulla asuntoautolla Inariin ja kiertelimme muutenkin pohjoista maamme kolkkaa. Palattuamme oli lomastani vielä 3 päivää ja viikonloppu jäljellä, joten Väyrysen Paavon lailla yön yli nukuttuani pakkasin pyörän lähtökuntoon.

Mitään aikataulua tai nuotteja ei ollut, olin vain päättänyt mennä Kilpisjärven kautta Tromssaan, ja tulla pohjois-ruotsin kautta pois. Samalla ajaisin kolmannen yritykseni tuosta minulle niin hankalaksi tulleesta BB2500K ajosta.

Aamulla kymmenen aikoihin lähdin taas piihovilta, tällä kertaa Tampereen kautta. Jyväskylässä alle vaihtui taas tuttu ”kiitorata”, vanha kunnon nelostie. Lämpöä piisasi, mittari näytti 31 astetta Äänekoskella, jossa oli pitkä stoppi, asfalttityömaan takia. Ajelin takki auki, ja ilman hanskoja, jonnekin Tornion pohjoispuolelle asti. Torniojokilaaksossa alkoi olla jo ötököitä ja niiden määrä vain kasvoi mitä lähemmäksi Kilpisjärveä pääsin.

Kilpisjärvellä oli sitten jo vaatteita lisättävä, alle 10 asteen oli lämpö painunut. Aurinko paistoi Norjan puolella ja kello oli 01.30 joten matkaan kohti tuntematonta. Ennen lähtöä sattui hauskanlainen tapaus. Sain päähäni poiketa Hotelli Kilpiksessä, jos sieltä vaikka saisi kahvia. Vastaanotossa ei ollut ketään, ja alakerran baarista kantautui täsmälleen samanlainen hieman miestä väkevämpää nauttineiden äijien pörinä, kuin vuosi sitten, jolloin olin hotellisssa muutaman tunnin nukkumassa. Tuntui kuin tilanne olisi siis jatkunut vuoden taukoamatta.Päätin hipsiä hissuksiin ulos, ei kiinnostanut alkaa humalikkojen kanssa haastelemaan,vaikka kahvia tekikin ankarasti mieli.

Ensimmäisen kerran 2008 vain Kilpisjärvellä käytyäni ja siitä kovin innoissani kerrottuani hymähti eräs tuttavani, vanhempi herrasmies, joka on paljon käynyt lapissa. ” Hö... Norjan puolellahan ne maisemat vasta alkaa...”

En silloin oikein voinut tuota tokaisua ymmärtää, olin sen verran tohkeissani. Nyt kun ylitin rajan ja vajaan puoli tuntia ajettuani, muistin mitä olin kuullut, ja käsitin kuinka oikeassa oli tuttavani ollut.

Jyrkkiä huippuja ja vuonoja, rinteitä, kaukana ja lähellä, kertakaikkiaan mahtavaa. Vähän väliä piti pysähtyä, ja kaivaa kamera esiin. Harmitti kun ei perheen kanssa oltu ymmärretty tänne asti tulla.

Mutta mutta, liika pysähteleminen ei oikein noissa rautapershommissa kävele, joten taas kerran oli paadutettava mielensä, ja ajo kohti Tromssaa sai jatkua.

Saavuin kaupunkiin ennen aamuneljää, mutta paikallinen nuoriso hummaili isolla joukolla Statoililla, kuin Suomessa ikään.Yksi humalikko koltiainen, paikallisen tiemestarin poika varmaankin, koska kovasti tutki katuvieriä tullessaan, jo hieman katseli sillä silmällä outoa ulkomaan motoristia, että ”koitetaanko?” Päätin, että Norjan poika saa kypärästä kalloonsa, jos sinuttelemaan ruvetaan. Uupumus kuitenkin voitti, ja poika valui huoltoaseman seinustalle asiaankuuluvien piruettien jälkeen pikku nokosille.Hyvä niin.

Kahvittelin, tankkasin, ja kuurasin kertyneen ötökkäkerroksen visiiristä ja pleksistä työllä ja tuskalla pois. Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle.

Loppujen lopuksi noihin hienoihin vuoristonäkymiin alkoi jo hieman turtua, mutta silti kuvailin niitä paluumatkalla vielä monesti. Sama jatkui vielä Ruotsin puolella, Abiskon luonnonpuiston alueella, ennen Kiirunaa.

Jällivaarassa olikin tankkausvuoro, ja aika oli myös ensimmäisten vastoinkäymisten. Tankkasin epähuomiossa toistakymmentä litraa etanolia pyörän tankkiin, voihan perr...

Hätääntynyt huoltoaseman neitonen meinasi nousta lentoon, kun englanniksi kyselin että mitä pirun etanolia? Taisin olla aika kiukkuisen näköinen, enkä ollenkaan tahdikas, tyttöparalle.

Vahinko jäi kuitenkin olemattomaksi, koska mitään mottorivaurioita ei seurannut, opinpahan varovaisemmaksi vierailla mailla. Suomessa kun en ole vielä tähän saakka etanolipistooleja bensa-asemilla nähnyt. Matkailu avartaa, sano.

Jällivaaran jälkeen alkoi sadella, ja ajoittain ihan reippaastikin. Ohittaessani erästä autoa, huomasin rinnalle päästyäni että sen edessä jolkottikin poro, jolla oli suunta vasemmalle kaistalle. Kallistin pyörää sen minkä siihen hätään ehdin, ja juuri ja juuri vierestä mentiin. Huh.

Loppumatka Ruotsin puolella olikin sitten tapahtumista köyhää, ja Haaparannan kautta Tornioon palatessani tervehdinkin Isänmaata ilolla. Poikkesin tutulle Kemintien Teboilille, ja oitis sain ”kylän äijistä” juttuseuraa nauttiessani virvokkeita, ja vähennellessäni liikoja väliasuja ajopuvun alta.

Seuraavat ”kylän äijät” tapasin Kärsämäellä, kun haasteltiin edessä olevasta ukkosrintamasta. Kotoakin olin saanut viestin, että oli oikein mediassa varoitettu ukkosrintamasta. Eikä tarvinnutkaan ajaa kuin kolmisenkymmentä kilometriä, Pyhäsalmelle, niin johan oli tilanne päällä.

Maailma synkkeni kerrassaan, ja vettä alkoi tulla, salamat ja jyrinä olivat mausteena. Onneksi olin Vaskikellon kohdilla, ja pääsin sinne sadetta pakoon.

Puolisen tuntia katselin sitä menoa, aikataulun kanssa ei ollut hätää, mutta eihän sinne voinut lopuksi ikää jäädä.

Sade jatkui, mutta pahin ukkonen tuntui olevan jo muualla, joten lähdin jatkamaan. Sade yltyi taas pian, ja oli paikka paikoin varsinaista suihkua, mutta eteenpäin elävän mieli. Autoja oli parkissa tien varressa, mutta motskaripoika porskutti eteenpäin. Omituista kyllä, mutta nautin täysin siemauksin.

Ennen Äänekoskea sade loppui, ja nyt koin elämäni pisimmän asfalttityö-odotuksen. Takuulla yli puolituntisen juttelimme jonossa takana olleen pakettiauton kuskin kanssa niitä näitä, ja kiroilimme tumpeloita asfalttimiehiä.

Lopulta päästiin liikkeelle, ja sade alkoi taas Jyväskylässä uudelleen. Se ei paljon haitannut, ajelin hissuksiin Tuulokseen, jonne tuntia ennen määräajan päättymistä lopetin ajoni. Arvelin kilometrejä olevan riittävästi, olin matkan aikana niitä mielessäni ynnäillyt.

Kun ajo sitten tarkastettiin, tuli matkan pituudeksi lyhyimmän vaihtoehdon mukaan 2770 km, joten kolmas kerta toden sanoi, ja BB2500K-ajon kirous oli murrettu. Hur-raa!

KESÄN PÄÄMATKA

Yhdistyksemme Iron Butt Association Finland, eli IBAF oli keväällä lanseerannut ajosuoritusvalikoimaan muutaman uuden ajon. Toinen oli 20/20 ths (Vähintään 20000 mailia (32180 km) kahdessakymmenessä vuorokaudessa (480 h) ja toinen BB3000K (Vähintään 3000 kilometriä puolessatoista vuorokaudessa (36 h) .

Jälkimmäinen 36 tunnin ajo olisi suoraa jatkumoa SS2000K-ajolle (Vähintään 2000 kilometriä vuorokaudessa (24 h), ollen vain 12 tuntia ja 1000 kilometriä pitempi. Tiukahko ja kurinalainen tulisi ajossa olla, minimi keskinopeusvaatimus on 83,3 km/h. Siinä ei maisemia paljon ehtisi kuvailemaan.

Lisäksi nuo 36-tuntiset ovat siitä hieman konstikkaita, koska ne yleensä tulee ajettua ilman isompaa nukkumataukoa, joten loppupuolella, varsinkin jos ajo on tylsää, on vaarana väsymys. Tämä 3000 kilsaa olisi myös niin pitkä matka, että ote oli pidettävä ajon loppuun saakka, vastoinkäymisten varalta. Tässä ajossa ei voisi sateen takia pysähtyä, ja ravinto matkan aikana olisi saatava omasta repusta. Kassajonot ja ruoan odottamiset olisivat myrkkyä aikataululle. Ylipäätään kaikenlsorttinen muniminen ja kuppaaminen olisi kiellettyä 36:n tunnin aikana. Hosumaan ei silti saisi alkaa, kaikkihan tietävät minkälaisia lapsia hätäilystä seuraa.

Odottelin inspiroitumista, ja ajoin ajon 19.7 aloittaen piihovilta, taas aamukymmenen maissa. Reitin olin suunnitellut tällaiseksi: Salo- Helsinki (kehä1)- Juva- Suomussalmi-Sodankylä-Karigasniemi- Utsjoki-Rovaniemi- Kuusamo-Oulu-Jämsä-Turku- Salo.

Mitään dramatiikkaa ei matkalla ollut, tasaista motivoitunutta etenemistä laaditun suunnitelman mukaan.Hiukan tylsää ehkä, mutta päällimmäisenä oli tällä kertaa halu suoriutua vaativasta matkasta , siksi kaikenlainen ”huvittelu” jäi sikseen. Toki moottoripyörällä ajo sinänsä jo on huvittelua, niin että mikäs sen mukavempaa. Ajonälkää oli, ja tie oli ”syönnillään”.

Tarkastuksessa hyväksyttyjä kilometrejä 3071 ja aikaa jäi parisen tuntia käyttämättä, joten hyvin meni tällä kertaa.Nukkumaankin olisi ehtinyt...

Näiden reissujen jälkeen on muuten mukavinta kun palaa kotiin, ja kotiväki ottaa iloiten ja hurraten vastaan. Sitten suihku, ehkä jokin hiukopala, ja nukkumaan. Uni tulee kuin metrin halko...

R.A.U.T.A.P.E.R.S.E.

Eli: Raisio-Aura-Urjala-Tampere-Asikkala-Puolanka-Enonkoski-Rantasalmi-Savitaipale-Espoo

Yhdistyksen Annual Ride, eli Vuosiajo, on aina jonkin teeman ympärille rakennettu SS1000 perusajo, jossa tietyt ehdot täyttävä ajo on tuo vuosiajo.

Tänä vuonna tuli kiertää reitti jossa kuitit olisivat niiltä paikkakunnilta joiden etukirjaimista järjestyksessä muodostuisi tuo RAUTAPERSE-sana. Yhtä paikkakuntaa saa käyttaa vain kerran, ja kuten aiemmin todettua, reitti ei koskaan saa mennä samaa tietä samaan suuntaan kuin kerran.

Tätä oli hauska suunnitella, vaihtoehtoja on kuulemma yli 50 miljoonaa ja jos ei ole tarkkana, voi reitti tulla liian lyhyeksi, siis alle 1000 mailia (1609km)

Välitankkaukset ovat sallittuja, mutta reitin pituus lasketaan vain noiden kirjainpaikkakuntien väliltä, lyhyimmän vaihtoehdon mukaan, mitkä ne paikkakunnat sitten kullakin ovat.

Ajo oli minulle pitkästä aikaa ”vain” 24-tunnin ajo, ja uskoin siitä suoriutuvani aivan leikiten. Mutta sitä suurempi oli yllätykseni, kun ei se ihan niin huitaisemalla käynytkään.Valoisa aika ylöspäin mennessä sujui suht hienosti, tuli jopa lounasteltua Putaanportin shellillä.Myöhemmässä vaiheessa sitten elokuun alun jo täysin pimeä yö oli yksi hidastaja, ja myös sade teki jonkin verran kiusaa.

Olin saanut bemariin uudet lisävalot, joita en ollut vielä ehtinyt säätämään. Aluksi ne näyttivätkin puiden latvoihin, mutta kun sain pimeässä säädöt kohdalleen niin johan helpottui ajaminen.

Jos jokin oli kenkkua, niin tuo öinen sade. Yhtään ei voinut päätellä, koska sade loppuu, koska pilvet eivät erotu. Sateen alku tuli myös aina yllätyksenä. Hauskuutta ja tunnelmaa puolestaan tarjosi öinen lossimatka Enonkosken Hanhivirran yli.

Sentään vielä lyhyehkön yön jälkeen aamu valkeni jossain Savitaipaleen ja Korian välillä. Oli melko helppoa ajella valtateitä 6,7, ja 1 Espooseen, Nihtisillan ABC:lle jossa tein lopetustankkauksen. Poliiseja oli paikalla monta maijallista aamiaisella, ja hetken leikin ajatuksella pyytää heitä todistamaan ajoni lopetus. Päätin kuitenkin pyytää tehtävään huoltoaseman ystävällistä henkilökuntaa, koska en ollut varma herrojen konstaapelien asenteesta tähän, ehkä hieman kiisteltyyn harrastukseen.

Niinpä sitten kävi, että 8.9 saapui sähköpostiin viesti, jossa ilmoitettiin vuosiajoni olleen myös ajotarkastajien mielestä hyväksytysti suoritettu. Kesän 2013 neljäs rautaperseajo oli täten pulkassa.

Enempää ei syyspimeillä oikein tee mieli ajamaan, parempi jatkaa taas ensi kesänä. Tästä päätöksestä oli myös kotiväen kanssa helppoa saavuttaa yksimielisyys.

-Haato