Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SS 1600K – Päätaloajo  12.5.2010

ALKU AINA HANKALAA

Vaikeudet keväällä 2010 ajokauden alussa olivat moninaiset. Oli pitkä kevät, ajokelejä ei

oikein tahtonut olla, lämpötilat huhtikuussa eivät juurikaan houkutelleet ajelemaan. Jotenkin

tympäisi, ja samalla oli hirmuiset ajohalut. Jokusen pikaisen pyrähdyksen sain puoliväkisin tehtyä,

mutta fiilikset antoivat odottaa itseään.

Toukokuun alussa, lääkkeeksi pulmiin, aloin kaavailla SS1600K ajoa, jonka aikana piipahtaisin

Taivalkoskella, kirjailija Kalle Päätalon synnyinmaisemissa, koska en ollut niillä kulmilla ikinä

käynyt. Päätin ajaa ajon Helatorstaina, 12.5. , koska arvelin liikenteen olevan pyhäpäivänä hiljaista.

Säätiedotuskin lupasi hyvää keliä.

KYL SE SIIT SIT

Kun päätös ajosta oli tehty, ja hyväksytetty myös hallituksessa( vaimo), alkoi malttamaton lähdön

odotus. Viime tingassa sain houkuteltua kaverinkin mukaan, ja tarkoitus oli koettaa ”iltalähtöä”,

mutta homma menikin pommiin, koska kaverin pyörä sanoikin sopimuksensa irti. Päätin itsekin

lähteä vasta aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen.

Helatorstai-aamuna ponnahdin sitten kuin tikka jo kello viideltä ylös, ja aamupuuron jälkeen

siirryin vakiintuneelle lähtöasemalleni, Salon ABC-piihoville, neljänteen rautaperse- lähtööni.

Lähdön piti olla tasan kuudelta, mutta koska olin jo ajoissa paikalla, enkä enää tupakkiakaan

tarvitse, tarkistin vain mittarien kellot, ja suoritin lähtötankkauksen, 20 minuuttia ennen määräaikaa.

JA TIE OLI AUTIO JA TYHJÄ

Pyhäpäivän aamu eteni rattoisasti siinä körötellessäni kohti Tamperetta ja Jyväskylää. Aurinko

paistoi, hiukan oli aluksi viileää, mutta parasta oli liikenne. Tai paremminkin sen puute. Ilman

muiden kulkijoiden ”häiriötä” pystyy pitämään nopeuden tasaisena, ja matka joutuu. Mieli lepää,

kun ei tarvitse kyttäillä ohituksia, koska ohitettavia ei ole.

Nelostie Jyväskylästä Ouluun ei ole valitettavasti muuttunut yhtään mielenkiintoisemmaksi.

Sinnittelin kuitenkin Oulusta ” Ylimaihin” vievälle 20-tielle ilman sen suurempia henkisiä vaurioita.

SELKOSEN MAISEMISSA

Ennen Pudasjärveä näyttäytyivät retken ensimmäiset porot, mutta ilman dramatiikkaa. Kumpa ne

aina söisivätkin rauhassa sitä jäkäläänsä ojanpenkassa.

Laajojen suo-alueiden halki kulki tie kohti Taivalkoskea, jonne saavuttuani katsoin parhaaksi

hieman ”rehustaa”, paikallisessa ”sellin paarissa” :)

Kauaa en joutanut mestarikirjailijan kotikirkonkylää tutkimaan, pikainen kierros sai riittää.

Suuntasin kuitenkin Jokijärvelle, jossa poikkesin kirjailijan lapsuudenkodin pihalla, nappaamassa pari

valokuvaa, mutta sitten sai matka taas jatkua. Syvällinen turismi ja rautaperseajot eivät oikein sovi

yhteen. Olin kuitenkin tyytyväinen että pääsin näkemään nuo hienot maisemat.

PALUUMATKALLA ODOTTI YLLÄTYS

Viitostietä laskettelin kohti kotia taas, aina Vaajakosken ABC:lle. Sää oli ollut koko siihenastisen

matkan aivan moitteeton, mutta nyt kuului kummia. Taivas tummeni menosuuntaan päin ja alkoi

näkyä outoja välähdyksiä, jotka sitten illan vielä pimetessä lopulta uskoin salamoinniksi. VAU !

Hienoa oli katsella jylhää salamointia öisellä taivaalla. Harmi vain että mukaan liittyi myös

voimaltaan rankasta heikkoon vaihteleva sade koko loppumatkaksi.Heinolan Tähtisiltaa ylittäessäni

vettä tuli koko Esterin perheestä. Toki ajopukuni piti veden

paremmin kuin uskalsin toivoa, mutta näkyvyyden suhteen jäi paljonkin toivomisen varaa.

No, viimeistään nyt se piti oppia, että sanoi säätiedotus mitä hyvänsä, niin kaikenlaiseen säähän on

varauduttava näillä reissuilla.

OMA KOTI KULLAN KALLIS

Varsin tuttuja polkuja Lahdesta Hämeenlinnan kautta Forssaan, ja Somerolle suuntautui öinen loppu

matkani, ja viimein päättyi alkupisteeseensä, Salon Piihoville. Tulipa sitten kohdattua näissä

touhuissa ensimmäinen todistamasta kieltäytynyt henkilökin. Ambulanssikuski ei laittanut nimeä pa

periin, lienen ollut varsin epäillyttävän näköinen miekkonen. Mutta ei hätää, sisällä kassaneidit

auliisti todistivat reissuni. Toinen vielä ihmetteli, että ” koskas tällainen käytäntö on tullut, eikös

ajopiirturi enää riitäkään?”

Minä en siinä muuta keksinyt, kuin lähteä kotipetiin koisaamaan.

Haato

©2017 Haaton mp-sivut - suntuubi.com